Aikojen alussa, silloin kun elämä oli synkkää ja elääkseen ihmisten piti nuijia dinosauruksia ja keittää niistä paskanmakuista keittoa, perustettiin kaupunki nimeltä Hyvinkää. Ja jos oikein tarkkoja ollaan, Hyvinkää on yhä olemassa, lukuisista yrityksistä tuhota tämä ihmiskunnan häpeäpilkku kartalta.

Alussa Hyvinkää oli pelkkää metsää (mitä se on lähestulkoon nykyisinkin) ja siellä asui pieniä karvaisia luolamiehiä. Heillä oli tapana uhrata uhrimenoin käpylehmiä, ettei alkuhyvinkääläisten suuri epäjumala Dorkax suuttuisi ja heittäisi heidän päälleen valtavaa ruskeaa sadetta. Elämä oli (hyvinkääläisten mittapuiden mukaan) hienoa sillä perunoita riitti kaikille ja vitutuskin tappoi silloin vain 20% populaatiosta vuodessa. 

Tähän suureen konsensukseen tuli kuitenkin ikäviä säröjä, sillä Deanix niminen luolamies saapui tienoille kumiveneellä. Hän kertoi saapuvansa tulevaisuudesta ja olevansa tötteröpäiden ylijumala. Häntä piti palvoa ajelemalla paskoilla autoilla ja käyttämällä rumia nahkatakkeja joissa luki hienoja asioita kuten ”James Dean”, ”Elvis”, ”Psychobilly” ja ”Haluuksäturpaan”. Sen lisäksi paikalle saapui Eminemix, jopa pakotti palvojiaan käyttämään pipoa korvilla, rumia huppareita sekä tunkemaan verisuonet täyteen kaikennäköistä hallusinaatioita aiheuttavia juttuja jotka saivat alkuhyvinkääläiset unohtamaan vitutuksen hetkeksi. Tilanteen ollessa jo valmiiksi riittävän sekava, paikalle hyökkäsi Niggarix, joka vaati vaihtamaan pipot lippalakeiksi. On vielä hämärän peitossa, miksi ja miten paikalle saapui muita jumaluuksia, jotka olivat vähintään yhtä hämäriä kuin edelliset.

 Taistelu Hyvinkään hallinnasta jatkuu edelleen pizzajonoissa aamuneljän jälkeen viikonloppuöinä. On kuitenkin vihjailtu, että itse vitutuksen pääjumala Hyvinkäämix tulee jossain vaiheessa keräämään lapsosensa turvaan maan päältä. Kunhan nyt vitutukseltaan ehtii ja siinä vaiheessa kun häntä alkaa asia kiinnostamaan. Hyvinkääläisillä lienee siis vielä kosolti aikaa levitellä paskoja geenejään ja vitutusta maailmaan.

 
Koska aihe aiheuttaa suunnatonta vitutusta lukijoiden keskuudessa on tämä tarina syytä jättää tähän.

Tiedätkö sen tunteen joka tulee käveltyäsi baariin ja muutaman minuutin jälkeen vastakkaisen sukupuolen hyvännäköinen edustaja pyytää sinut luokseen ja esittää kiinnostuksensa? Sillä juuri sillä hetkellä minä olen äärimmäisen toiveikas. Samaan aikaan tunnen hyväksyntää ja olevani itse komea yksilö. Istun alas ja tästä pintapuolisesta hohdosta huumaantuneena uskon, että ehkä tässä voisi olla jotain ihmeellisempää. Tämä minulle taianomainen hetki tuntuu suunnattoman hyvältä ja nautin siitä suunnattomasti.

Nykyajan satukirjallisuus, naistenlehdet, kertoo miten näissä tilanteissa miehet ovat todellisuudessa hirviöitä ja pelimiehiä. Nähtyään naisen he välittömästi alkavat ajatella miten he selättävät hänet. Minä en. Ehkä minussa on jotain vikana. Näytän kuulemma juuri tältä tarujen pelimieheltä.

Toivon, että tässä olisi kerrankin jotain syvempää. Odotan, että tuntematon, joka on halunnut minut istumaan luokseen ulkonäköni vuoksi, olisikin kiinnostunut minusta oman itseni takia. Jos tämä nainen pitää minua pelimiehenä, jolle on tärkeää vain naisten selätys- miksi hän onkaan kutsunut minut luokseen. En ymmärrä ajatella tätä enkä näe ristiriitaa.

Keskustelemme kaikesta mahdollisesta. Meillä on hauskaa. Tytölläkin näyttää olevan. Hän kertoo minulle yhtäkkiä, että hänellä ei ole ollut kenenkään miehen kanssa yhtä hauskaa. Kysyy voisinko rakastua häneen. Vastaan rehellisesti, että voisin. Suutelemme. Keskustelemme siitä kuinka monta lasta kumpikin haluaa. Vanhemmistamme. Suutelemme lisää.

Hän kysyy minulta paljon, vastaan hänelle. Kuulemma välillä liiankin hyvin.

Hän kysyy haluanko tulla hänen luokseen hotelliin yöksi. Sanon, että haluan. En halua päästää hänestä irti. Minusta tuntuu juuri sillä hetkellä hyvältä.

Lähdemme kävelemään ulos käsi kädessä. Vastaan tulee hänen kaverinsa. Kuulen heidän kutsuvan häntä eri nimellä kuin minkä hän on minulle kertonut. Hänellä on kaksi naispuolista kaveria ja yksi miespuolinen. Miespuolista kuulemma luullaan hänen entiseksi hoidokseen. Mikä ei pidä paikkaansa.  

Hänen kavereistaan aistii, etteivät he pidä minusta. Lähdemme tytön kanssa kävelemään ulos ja hakemaan ruokaa. Matkalla hän huutelee ulkomaalaisille ja kysyy kenet he aikovat tänään raahata kotiinsa ja miksi he tuijottavat häntä. Menemme kohti ruokapaikkaa missä hän päättää ohittaa koko jonon.

Tilaamme ruokaa mukaan koko porukalle. Käveltyämme ulos hän ei enää katso minuun päinkään. Hän kävelee hotellin ovesta sisään ja sanoo että hotelli on tarkoitettu vain henkilökunnalle.

Sillä hetkellä ymmärrän, että minä olen suuri häviäjä. Koska uskon kauniisiin sanoihin ja suloiseen tulevaisuuteen jonkun tytön kanssa joskus. Hän on suuri voittaja, koska hän onnistuu kertomaan minulle asiat jotka haluan kuulla ja poistua tilanteesta upeana, modernina, vahvana naisena. Sillä parempaa eivät pelimiehet ansaitsekaan.